Terhi: Journalistista juristiksi - väyläopinnot muuttivat elämäni suunnan
Olen betonilähiössä lama-ajan lapsena kasvanut, tavallisen duunariperheen tytär ja lähisukuni ainoa ylioppilas. Oli oikeastaan ihme, että valitsin aikoinaan lukion ammattikoulun sijaan, mutta jo pienenä tyttönä päätin, että minusta tulee toimittaja. Minulla on ollut intoa opiskeluun ja valmistuin aikoinaan viestinnän koulutuslinjalta ammattikorkeakoulusta. Tein journalismia koronavuosiin asti tyytyväisenä, mutta sitten jatkuvasti yhteiskunnallisia epäkohtia havaitessani huomasin, että toimittajan työ ei välttämättä olekaan ainoa tapa saattaa oikeutta alati muuttuvaan maailmaan. Lisäksi media on muuttunut melkoisesti tässä 20 vuoden aikana.
Kiinnostuin ensin turvallisuusalasta, jolla toimin toimitustyön ohella yksityisenä tutkijana ja etsivänä, muun muassa rikoksia paljastaen.
Asian hoitoon liittyviä lakipykäliä lukiessani kuitenkin huomasin, että suorastaan rakastin ahmia oikeudellista tekstiä ja se upposi syvälle aivokorteksiini. Moraalinen kompassini sopii erinomaisesti juridiikkaan, mikä toimii suhteellisen irrallisena mielipiteistä, mutta on silti tapauskohtainen ja tulkinnanvarainen. Olin aina aiemmin pitänyt oikeuden parissa työskentelyä tylsänä ja hieman elitistisenä alana. Tiedättehän, se pankkiirin vihreä lamppu, tumma puku ja mahonkipöytä. Tästä viis, tilasin vuonna 2023 pääsykoekirjat oikikseen ja otin kuukauden kesälomaa lukemista varten ennen h-hetkeä.
Ahkerasta lukemisesta huolimatta pääsykoe meni aivan pyrstölleen.
Varasin jo heti seuraavana päivänä ajan Itä-Suomen yliopiston jatkuvan oppimisen asiantuntija Seija Tuomiselle ja hän vinkkasi minulle ensimmäisen kerran Avoimen yliopiston väylästä. Hän suositteli minulle opinahjoksi Mikkelin kesäyliopistoa.
Pian jo olinkin yhteydessä koulutussuunnittelija Tiina Roikosen kanssa. Ilmoittauduin Yleiset oikeusjärjestysopinnot (60 op) opetukseen. Kyseessä on kahden vuoden opinto-oikeus, jossa suoritetaan samoja kursseja kuin varsinaiset ensimmäisen vuoden tutkinto-opiskelijat oikeustieteellisessä. Ensimmäinen syksy meni hieman hapuillessa, enkä saanut kokopäivätyön ja yksinhuoltaja-arjen keskellä oikein kiinni opiskelusta. Sitten 2024 keväällä otin yhteyttä Tiinaan ja teimme minulle henkilökohtaisen opintosuunnitelman. Homma alkoi vihdoin rullata ja suoritin terhakkaalla tahdilla ensimmäiset varsinaiset opintojaksot pakollisten perehdytysjaksojen lisäksi.
Lukuvuonna 2024-2025 jäin osittaiselle opintovapaalle ja päätin panostaa kaiken liikenevän ajan oikeustieteen opintoihin. Vasta tällöin täysin ymmärsin, kuinka vaativa ala on. Yhteen tenttiin saattaa tulla yli tuhat sivua lukemista. Tenttejä on monenlaisia, mutta yksi esimerkki on se, että se tehdään vaikkapa Mikkelin kesäyliopistolla kynällä ja kumilla konseptille, eikä käytössä ole minkäänlaista lähdemateriaalia. Kaikki tieto on omassa päässä. Sitten tuosta jättimäisestä alueesta kysytään vaikkapa kolme kysymystä, joihin tulee vastata sivun verran pelkkää asiaa ja aikaa on neljä tuntia. Puolet maksimipisteistä pitää saada, että pääsee edes läpi.
Kutsun omaa lukutapaani perkaamiseksi. Katson ensimmäisenä kaikki luennot läpi, mikäli ne on jo julkaistu. Sitten luen kirjallisuuden ja perkaan sieltä vihkoon tai tietokoneen muistiinpanoihin kaiken oleellisen kirjan sisällysluetteloa mukaillen. Plärään lainsäädäntöä lukemisen rinnalla. Sitten katson ja kuuntelen luennot vielä kerran, jos mahdollista, uudella korvalla pänttäämisen jälkeen ja seuraan opetusaihetta kirjallisuudesta. Lopuksi vielä kertaan jokaisen teoksen sisällysluettelon ja yritän muistella kaikki käsitteet sekä lainsäädännön pääkohdat. Ei ole oikotietä, eikä tekoäly opi asioita kenenkään puolesta. Tyylini on työläs ja vie viikkoja, mutta on lopulta palkitsevaa. Päähän jää melkoinen määrä tietoa ja asiantuntemus terävöityy.
Kirjoittaminen on minulle ominainen tapa toteuttaa asioita. Siksi olen kokenut yliopiston kirjoitustyöt, kuten esseet helppoina. Odotan innolla tulevia ja laajempia seminaaritöitä sekä osallistumista erilaisiin tutkimushankkeisiin. Sen sijaan kammoksun monivalintakysymyksiä, joita kutsun ”miinakentiksi”. Väärästä vastauksesta saa miinuspisteitä.
Salitentit ja luennoille osallistuminen ovat mielestäni parhaita menetelmiä oppimisen kannalta digivaihtoehtojen sijaan. Mikkelin kesäyliopiston oppilaat saavat osallistua fyysisesti luennoille aivan kuten tutkinto-opiskelijat. Olen ollut kuuntelemassa useammat opetustunnit Joensuussa paikan päällä ja fiilistelemässä opiskelijaelämää. Kävin kampuksella mainioita keskusteluita professoreiden ja lehtoreiden kanssa. Tämän vuoksi muutan osa-aikaisesti yliopiston läheisyyteen maisteriopinnoista valmistumiseen saakka, vaikka koko tutkinto olisi mahdollista suorittaa myös etänä.
Tavoitteellinen opiskelu vaatii uhrauksia. Lukemattomina viikonloppuina ja iltoina kieltäydyin kaikesta hauskasta ja vietin nekin liikenevät tunnit tentteihin lukemalla. Aloitin opintourakan jo viikkoja ennen tenttiä. Olen katsonut luentoja autossa, kahvilassa tai puistossa lapseni harrastusten aikana niin 30 asteen pakkasella kuin 30 asteen helteessä. Loppujen lopuksi kyse on kurinalaisuudesta ja sinnikkyydestä. Mahdollinen opintopaikka on motivoinut ja kannatellut.
Suoritin lopulta kaikki vaativat 60 opintopistettä yhden vuoden aikana. En kuitenkaan ollut tyytyväinen hyvään keskiarvooni, vaan halusin sen olevan erinomainen. Korotin kolmen opintojakson numeroa vielä seuraavan lukuvuoden aikana menestyksekkäästi. Huomasin, että oikeudellinen ajattelu oli puhjennut kukkaan ja opiskelusta oli tullut tavallaan rutiinia. Tiesin mitä piti tehdä. Vitosia kertyi hieno rivi (arvosteluasteikko on 1–5).
Hain sinnikkään uurastuksen jälkeen yhteishaussa väylän kautta sisään tutkinto-opiskelijaksi ja pääsin sisään. Ensin minusta tulee oikeustieteen notaari ja sen jälkeen OTM, oikeustieteen maisteri eli juristi. Nyt unelmissani häämöttää monta eri juridiikan haaraa, joista yksi on tutkijan ura ja toinen mielenkiinnon kohde löytyy syyttäjänä.
Ja kyllähän meidän eteläsavolainen kylä kaipaa myös omaa lakitoimistoa. Työmahdollisuudet ovat monipuolisemmat kuin journalismissa, mutta voin myös yhdistää nämä kaksi alaa toisiinsa suhteellisen onnistuneesti.
Ideologiani on jo pitkään ollut, että kaiken realistisesti tavoitettavissa olevan voi saada, jos sen eteen on valmis näkemään vaivaa. Tällä määrätietoisuudella olen mennyt elämässäni eteenpäin.
Suosittelen väyläopintoja kaikille, jos haluaa matalalla kynnyksellä testata, onko jokin ala oma juttu.
Sain Mikkelin kesäyliopistosta Tiinalta apua aina, kun en esimerkiksi muistanut, olinko ilmoittautunut tenttiin tai mitä opintojaksoja minun kannatti milloinkin ja missä järjestyksessä käydä. Yksin ei tarvitse jäädä, vaikka aikuisopiskelu etänä onkin hyvin itsenäistä.
Oikikseen pääseminen väylän kautta ei ole helppoa, mutta se on mahdollista!
Terhi Piiroinen
